Kummilapsi Sri Lankassa
Presidentti teki Vaasan vuosikokouksessa päätöksen hankkia Klubille oma kummilapi.
Kummilapsesta maksetaan järjestävän organisaation kautta vuosittain 130 €:n maksu,
jolla tuetaan lapsen elämää, koulutusta ja harrastuksia.
Valinta kohdistui Sri Lankalaiseen poikaan, jonka nimi on Kveesha Dilsan Mathotage.
Kaveesha on syntynyt 19.9.2003 eli kummiksi otettaessa hän oli 8-vuotias.
Aktiivisimman roolin kummilapsemme seuraamisesta ja huolenpidosta on ottanut
klubissa veli Matti Paavola. Hän on mm. kaudella käynyt Sri Lankassa tapaamassa
kummipoikaamme yhdessä puolisonsa Ullan kanssa.
Joulukuun klubi-illassa klubi keräsi Kaveeshalle 130 € Matti ja Ulla Paavola
toimittivat lahjoituksen edelleen.
Kaveesha on myös lähestynyt meitä kirjeellä ja piirroksella jossa hän kuvaa
tapaamistaan Matti ja Ulla Paavolan kanssa.
Kaukana asuvan kummitytön luona – pikku Nethmin tarina
Kävimme Sri Lankassa tapaamassa omia, LC Lahden ja ystäviemme kummilapsia sekä osallistuimme paikallisten leijonien järjestämiin lastenjuhliin.
Me kävimme tapaamassa 7 -vuotiasta kummityttöämme Nethmiä ja hänen perhettään heidän kotikylässään, jonka piti olla lähellä Mataran kaupunkia. Meillä oli osoite ja Nethmin valokuva. Kuljettajana/tulkkina meillä oli Sanjeewa, tuttavallisesti Santtu.
Matarasta lähdimme kohti maaseutua. Noin 10 kilometrin ajon ja kyselyjen jälkeen pysähdyimme tien laidassa seisoneen poliisin luokse. Hän tuli mukaan oppaaksi noin 10 km matkan jääden poliisiasemalle. Siitä tuli mukaan vanha mies kauppakasseineen opastaen oikeaan kylään. Pysähdyimme kyläpäällikön talon kohdalla. Paikalle tuli myös kylän tuktuk -taksin kuljettaja. He kävivät kyläpäällikön luona kysymässä tietä eteenpäin. Jatkoimme matkaa tuktukia seuraten. Loppumatkalla ”polku” ei oikein autolle enää riittänyt. Pysähdyimme pienen mökin kohdalla ja tuktukin -kuljettaja kävi kysymässä neuvoa näyttäen Nethmin valokuvaa. Pihassa ollut pieni poika tunnisti siitä sisarensa. Hän opasti meidät perille. Matkaa Matarasta oli kertynyt 32 kilometriä.
Siistissä pihassa oli keskeneräinen tiilistä rakennettu mökki. Muuraukset olivat kesken, ikkuna-aukkojen alaosan peittivät aaltopellin kappaleet. Ulko-ovi sentään oli.
Tilanne oli aito. He eivät tienneet meidän tulevan, koska emme olleet saaneet yhteyttä heihin. Äiti Kamala ja Nethmi olivat meitä ovella vastassa. Esittelyn jälkeen tilanne vapautui – he tiesivät keitä me olemme. Äidin lisäksi Nethmillä oli 11 -vuotias veli Sachini ja 15 -vuotias sisar Shehara, jotka molemmat myös käyvät koulua. Isä oli kuollut kaksi vuotta sitten.
Sisällä pienessä huoneessa oli maalattia. Kaksi sänkyä ja pöytä olivat täynnä sekalaisia vaatemyttyjä, muoviastioita ja koulutarvikkeita. Ruosteiset sähköjohdot roikkuivat katonrajasta, lamppuja ei ollut. Sähkö oli kuulemma luvattomasti vedetty naapurista, nyt se ei toiminut. Nethmi oli juuri ollut tekemässä englanninläksyjä sisällä hämärässä huoneessa. Hän oli kirjoittanut vihkoon koko sivun verran: I am Nethmi. Liikuttavan huolellista käsialaa pieneltä tytöltä.
Pieni vessa pihan reunassa ei kutsunut, mutta se oli kuitenkin viidakkoa turvallisempi vaihtoehto, vaikka opas suosittelikin viidakon reunaa.
Pienessä erillisessä keittiörakennuksessa oli nokisia kattiloita ja pannuja pinoittain seinustalla. Pienellä kaasukeittimellä valmistetaan ruoka. Lähikoulussa ei ole kouluruokailua. Nethmin äiti nousee yön pimeydessä kolmen aikaan keittämään riisiä perheelle ja koululapsille.
Hän lähtee yhdessä Nethmin kanssa seitsemältä kävelemään koululle. Lapset saavat koulussa välipalaa, josta kyläläiset maksavat äidille korvauksen. Näin hän saa perheen elättämiseen rahaa yhdeksänä kuukautena vuodessa, koska koululaiset ovat lomalla huhti-, elo- ja joulukuun.
Alkoi liikutuksen tunteiden ja ilon kyyneleiden aika. Meillä oli tuliaisina 10 kg riisiä ja lisäksi sokeria, teetä, maitojauhetta ja saippuaa sekä Nethmille meripihkakoru ja askartelutarvikkeita ym. Äiti itki ilosta ja liikutuksesta miltei koko ajan havaitessaan mitä kaikkea he saivat. Puolisoani Ullaa halaten, minua kädestä pitäen kiittäen ja kyyneliä välillä pyyhkien Nethmin äiti osoitti kiitollisuuttaan meille. Minä annoin vielä 4000 rupiaa (24 euroa) rahaa hänelle. Se on siellä merkittävä rahasumma.
Niin paljon puhutaan siitä, että avustukset eivät mene perille tai menevät vääriin paikkoihin. Avun voi viedä suoraan kotiovelle ja nähdä oikeasti mihin se mene – avun kohteella on kasvot. Meille kymmenen euroa ei merkitse paljoa, mutta heitä se auttaa elämässä eteenpäin jonkin matkaa. Haluan, että ihmiset voisivat elämänsä vaikeissa tilanteissa joskus saada herkän hetken, josta voisi saada voimaa kestää seuraava päivä.
Jokaisella kummilapsella on tarinansa. Jokaisella tapaamisella on merkitys. Myös kaukana asuvat ovat lähimmäisiämme.
Me autamme koulumenestystä osoittaneita lapsia, joiden isä tai äiti on kuollut tai ei kykene kouluttamaan lapsiaan. Hyvän koulutuksen saaneella nuorella on mahdollisuus löytää oma paikkansa elämässä. Parhaille oppilaille annetaan stipendejä esimerkkinä kaikille muille. Kummilapsiaktiviteetin yhteyshenkilö, lion Eero Arvo on todennut: ”Kummilapsista on löytynyt viime vuosina maan parhaita oppilaita. Heistä olemme erityisen ylpeitä. Olisiko menestys ollut niin hyvä ilman suomalaisen kummin avustusta.”
Hikkaduwan lastenjuhlassa 26.1.2013 yhteyshenkilö, PDG Ossi Vuorinen totesi: ”Minä olen tosiaan ylpeä teistä. Te kummit olette tuoneet Suomen tänne Hikkaduwaan. Täältä tämä toiminta on alkanut. Täällä meidät tunnetaan ja se työ, mitä lasten koulunkäynnin hyväksi teemme.”
Pikku Nethmin koti
.JPG)
Keittiö
.JPG)
Ulla, pikku Nethmi, äiti, isoveli sekä Matti
PDG Matti Paavola
LC Lahti
